 |
| Toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kunnas sekä sijaismummot Mirja Riihimaa, Lea Valomäki, Anna-Leena Manner ja Leena Hilanne Isovanhempien päivän juhlassa. | Sijaismummotoiminta antaa hyvän mielen
- Tämä antaa hyvä mielen, nelilapsisen kenialais-suomalaisen perheen sijaismummona toimiva Mirja Riihimaa kertoo sijaismummotoiminnan palkitsevuudesta.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto on valinnut Vuoden Isovanhemmaksi 2006 sijaismummotoiminnan, joka toimii etupäässä Vantaalla. Eläkeläinen Mirja Riihimaan kolmisen vuotta sitten aloittama toiminta on laajentunut siten, että tällä hetkellä sijaismummotoiminnassa on mukana seitsemän sijaismummoa ja -vaaria ja 25 monikulttuurista lasta.
Vuoden Isovanhempi julkistettiin Isovanhempien päivän juhlassa lauantaina 21.10.2006 Helsingissä. Isovanhempien päivän juhlaa vietettiin Kansainvälisessä kulttuurikeskus Caisassa.
Sijaismummotoiminta sai alkunsa kolmisen vuotta sitten, kun Mirja ”Mirkku” Riihimaa ja kenialais-suomalaisen perheen äiti Jane Kivilahti tutustuivat käsityöpiirissä. Riihimaa - itsekin isoäiti - kuuli, että tuolloin kolmilapsinen Kivilahden perhe etsi sijaismummoa. Jane Kivilahti oli menettänyt omat vanhempansa ollessaan nuori, ja perheen pojat Nico, Miro ja Kariz kaipasivat perheeseen mummoa.
- Olin kuullut paljon perheen pojista, joten päätin alkaa sijaismummoksi. En koskaan ennen ollut sijaismummona, enkä ollut edes kuullut tällaisesta toiminnasta, Riihimaa kertoo.
Kivilahden perheen vilkkaat pojat ottivat heti sijaismummon omakseen, ja toiminta lähti luontevasti käyntiin. Riihimaa leikkii lasten kanssa, tekee ruokaa, on lasten harrastuksissa mukana, lukee lapsille, käy leffassa lasten kanssa.
Tieto Riihimaan aloittamasta sijaismummoudesta levisi hänen ystävä- ja tuttavapiiriinsä ja siitä edelleen eteenpäin.
- Ihmiset ovat tulleet mukaan, kun ovat kuulleet toiminnasta. Kaikkein tärkeintä tässä on oma halu ja se, että pitää lapsista. Omat voimavarat pitää kuitenkin miettiä tarkasti, että mitä jaksaa ja ehtii. Toimintaan täytyy suhtautua vakavasti. Sijaismummotoimintaa ei voi jättää kesken, kun kerran on aloittanut.
Riihimaa korostaa, että kyse on nimenomaan sijaismummotoiminnasta - vaareja on mukana vain pari, mutta lisää toivotaan. Sijaismummoista viisi on Vantaalta, yksi Helsingistä ja yksi Keravalta. Perheet ovat etupäässä Vantaalta, yksi perhe on Espoosta ja yksi Helsingistä. Toiminta lienee ainutlaatuista Suomessa.
Yhdessä tekemistä
Vantaan sijaismummotoiminta ei ole rekisteröitynyt yhdistykseksi. Sijaismummot mm. pitävät keskenään yhteyttä ja järjestävät yhteisiä tilaisuuksia, joissa sijaismummot ja lapset ovat koolla.
- Soittelemme toisillemme ja keskustelemme monenlaisista tähän toimintaan liittyvistä asioista. Lasten kanssa tehdään yhteisiä juttuja. Mummot ja lapset ovat olleet useamman kerran yhdessä uimassa ja kesällä meillä oli yhteinen viikonloppuleiri, Riihimaa kertoo.
- Tämä on ennen kaikkea yhdessäoloa. Toivomme, että saamme perheet yhtä aikaa vanhempineen koolle. Me sijaismummot annamme toisillemme vinkkejä siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä. Esimerkiksi jouluna on tulossa yhteiset joulumyyjäiset. Ensi kesäksi suunnittelemme kaikille perheille yhteistä kesäleiriä. Ideoita on paljon, mutta rahaa puuttuu, Riihimaa kuvailee.
Alusta lähtien Mirja Riihimaa on toiminut sijaismummotoiminnan vetäjänä ja koordinoinut toimintaa. Sijaismummotoiminta on kuitenkin laajentunut siinä määrin, että järjestäytyminen on vireillä. Yhdistys mahdollistaisi mm. avustusten hakemisen perheleirejä varten.
Monikulttuurisuustyötä ruohonjuuritasolla
Tällä hetkellä Vantaan sijaismummotoiminnan piirissä on kolme kenialaisperhettä, yksi kongolaisperhe, yksi sudanilaisperhe, yksi kurdiperhe, yksi kurdi-kiinalaisperhe ja yksi vietnamilaisperhe. Noin kymmenen muuta maahanmuuttaja-monikulttuurista perhettä on kysynyt sijaismummoa, mutta toistaiseksi kysyntään ei ole voitu vastata.
- Sijaismummoille on kova tarve olemassa. Jos olisi mahdollisuus enempään, niin voisimme ottaa myös suomalaisia lapsia mukaan toimintaan. Koska emme voi vastata kysyntään, niin olemme päättäneet keskittyä monikulttuurisiin ja maahanmuuttajaperheisiin, Riihimaa kertoo.
Sijaismummo- ja vaaritoiminta onkin erinomaista monikulttuurisuustyötä ruohonjuuritasolla - molemmat osapuolet oppivat kunnioittamaan ja tuntemaan toisen edustamaa kulttuuria. Näin myös ennakkoluulot poistuvat ja toisesta kulttuurista saa ihan uudenlaisen käsityksen.
Esimerkiksi Mirja Riihimaa kertoo olleensa aina kiinnostunut eri kulttuureista. Nyt 61-vuotias Riihimaa on ollut aikaisemmin mm. Nicaraguassa kahvia poimimassa, Kuubassa pohjoismaisella työleirillä sekä Afrikassa kansainvälisellä lastenleirillä ohjaajana.
Sijaismummo auttaa monin tavoin
Riihimaa muistuttaa, että maahanmuuttajaperheet eivät kovin helposti saa ystäviä suomalaisista, sillä suomalaiset ovat jotenkin varautuneita. Maahanmuuttajaperheet ovat enimmäkseen tekemisissä keskenään. Tällöin on tietenkin vaarana, että suomalaiset ihmiset ja yhteiskunta jäävät maahanmuuttajille vieraiksi.
- Sijaismummotoiminta on tarpeen ja näkee, että tästä on oikeasti hyötyä, Riihimaa luonnehtii.
Sijaismummo ja sijaismummot voivat olla eräänlainen silta tai välittäjä maahanmuuttajaperheen ja suomalaisen yhteiskunnan välillä. Kuusitoista vuotta Suomessa ollut ja sujuvaa suomea puhuva kenialaissyntyinen Jane Kivilahti kiitteleekin, että Riihimaan ansiosta perhe on saanut tietää monista tärkeistä asioista.
- Sijaismummo on hyvin tärkeä. Meidän kulttuurissa arvostetaan vanhempia ihmisiä. On tärkeätä, että lapset saavat olla yhdessä mummon kanssa. Me olemme adoptoineet Mirkku-mummon, Jane Kivilahti kertoo.
Riihimaa korostaa, ettei sijaismummotoiminta ei ole sosiaalitoimintaa. Eikä sellaista, että sijaismummot kokisivat hoitavansa jotain velvollisuutta tai ratkovansa ongelmia. Perheet, joilla on sijaismummo, ovat enimmäkseen ihan tavallisia maahanmuuttajaperheitä.
- Sijaismummotoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Toiminta ja sen raamit ovat sijaismummon tai -vaarin sekä perheen kesken sovittavia asioita, Riihimaa aprikoi.
Sijaismummon ei tarvitse olla superihminen
Riihimaan mukaan sijaisvaareja tarvittaisiin erityisesti siksi, että lapset pääsisivät tekemään vaarin kanssa asioita, jota vaarien kanssa yleensä tehdään. Kuten esimerkiksi käydä ongella, kalassa tai rakennella jotakin. Myös luontoretkien järjestäminen, yhdessä sijaismummojen ja -vaarien kanssa, olisi tarpeellista. Maahanmuuttajat eivät tunne suomalaista luontoa ja esimerkiksi sieniä. Jokamiehen oikeudet ovat enimmäkseen aivan outo käsite ulkomailta tulleille.
- Sen, joka haluaa sijaismummoksi tai -vaariksi, ei pidä luulla, että tässä pitää olla jokin superihminen. Ei tarvitse osata kieliä, sillä suomea puhutaan koko ajan. Idea on se, että näin maahanmuuttajaperhe oppii kieltä paremmin. Usein maahanmuuttajaperheissä äiti on se, joka osaa heikoimmin suomea. Lapset oppivat koulussa ja isät työpaikoilla. Äidit ovat enimmäkseen kotona, joten heillä ei ole mahdollisuuttakaan oppia, Riihimaa kertoo.
- Toiminnan ei tarvitse olla mitään erikoista, ihan tavallisia asioita tehdään. Se riittää, että on ihan tavallinen mummo, Riihimaa kertoo.
Riihimaa on esimerkiksi lukenut Kivilahden pojille Pekka Töpöhäntä -kirjoja, ja hänen tekemänsä jauhelihapihvit maistuvat. Hieman tekeminen painottuu eri lasten mukaan; Miro tykkää ruoanlaitosta, Kariz kirjoista. Pojat ovat hyvin urheilullisia, ja Riihimaa on ollut seuraamassa urheiluharrastuksia ja -kilpailuja.
 |
| Sijaismummot ja lapset yhteiskuvassa. |
- Aina kun mummo tulee meille, niin pojat haluavat jutella mummon kanssa. He kertovat mummolle, mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä he ovat tehneet, Jane kertoo.
- Mummo on oikein kiva, pojat Nico ja Kariz kiittelevät
Teksti: Kari Uittomäki
Mirja Riihimaan yhteystiedot:
puh. 041 5178033
Vuoden Isovanhempi 2003 Pekka Leinonen
Vuoden Isovanhempi 2004 Eila Roine
Vuoden Isovanhempi 2005 Matti J. ja Tellervo Kuronen
Vuoden Isovanhempi 2007 Senioriteatteri Kutkutus
Vuoden Isovanhempi 2008 Veli-Pekka Saarnivaara
|
